sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Suru-uutinen saapui yllättäen

Eilen sain surullisen viestin, joka veti ensin sanattomaksi. Saran ja Hupin tytär, A-pentueen reippain whippetinalku Miyessa Addictedtolove aka Ada on lähtenyt pilveksi taivaanrantaan. Ada oli alkanut oireilla yhtäkkiä, olla vaisu eikä jaksanut lenkkeillä. Syyksi paljastui kasvain sydämessä.

Nyt lähti ensimmäinen kasvateistani, vain kymmenvuotiaana. Ada oli pentueen tomerin, ja sai luonteensa vuoksi pentulaatikossa ensin kutsumanimen Justiina. Tapasin Adan myöhemmin kaksi kertaa, ensin kymmenkuisena ja sitten toisen kerran noin kolmevuotiaana Mellunmäen koirapuistossa, kun Ada oli Helsingissä hoidossa.

Lepää rauhassa Ada-pieni, tuska on poissa. Itku jää jälkeesi. Lämmin osanottoni Elina-omistajalle.

Ada ja Sara-äiti
Ada ja Linda kokeilevat kaulapantoja.
Ada 8 viikkoa
Siskokset Linda ja Ada koirapuistossa 10 kk ikäisinä.

Talven kuulumisia

Kasvattajatapaamisen jälkeen olemme viettäneet talvitaukoa, jonka katkaisi tosin Messukeskuksen näyttely joulukuussa. Bondi osallistui lauantaina 9.12.2017 Pohjoismaiden Voittaja -näyttelyyn tuloksella val ERI, tuomarina Christophe Coppel, Ranska. Nennan vuoro oli sunnuntaina osallistua Voittaja 2017 -näyttelyyn, mutta silloin sattui ikävä kyllä tuomarivaihdos. Espanjalainen tuomari, jolle ilmoitin, vaihtui suomalaiseen Tuula Savolaiseen. Tuloksena nuorten luokan debyytissä EH. Heidillä oli nyt tilaisuus nähdä Nenna vjuoden tauon jälkeen ja samalla otettiin uusia kuvia.

kuva Heidi Lonnakko
kuva Kai Heinonen

Lindan kanssa ollaan käyty kuntoutuksessa. Vihdoinkin saadaan apua Lindan ontumiseen ja kipuihin. Eläinlääkäri Emmi Syrjänen ja fysioterapeutti Maria Sukanen Tammiston Evidensiassa hoitavat Lindaa nyt yhteistyössä. Olemme käyneet fysioterapiassa kolme kertaa, ensimmäisen ja toisen kerran välissä oli 2 viikkoa, toisen ja kolmannen kerran välissä 4 viikkoa ja nyt menemme 2 kk kuluttua neljännen kerran. Hoito-ohjeisiin kuuluu kotijumppa tarkkojen määräysten mukaan, irtipitokielto sekä määrämittaiset ulkoilut, joita saa pidentää tietyin väliajoin. Lindalla on myös hermokipulääkitys päällä. Tuloksia näkyy selvästi ja ontuminen on jäänyt pois. Hoidon alussa Emmi leikkasi Lindan vanhan kivireiän kovat reunukset pois ja antura on parantunut täydellisesti.

Sara kävi myös Emmiä katsomassa ja samalla otettiin iso verenkuva. Kaikki arvot neljäätoista lähestyvällä rouvalla edelleen hienot! Sara sai vatsavaivoihin kaoliini-pektiiniä 5 vrk kuurin ja se auttoi, sen jälkeen se on pystynyt nukkumaan yöt ravaamatta pihalla. Toivotaan, että vaiva ei kovin pian uusisi. Sara on laihtunut kovasti ja lihakset ovat kadonneet, mutta mieli on vielä pirteä ja lenkillä käyntikin maistuu lähes joka päivä. Maalla asuessamme nykyään ei tarvitse aina viedä sitä ulos tiettyjen sääntöjen mukaan remmiulkoilulle, vaan voidaan mennä voimien mukaan ja käydä välillä vain pihalla tai postilaatikolla kevyesti.

Bondi ja Nenna ovat kelien ja pimeyden takia saaneet juosta vapaana valitettavan vähän. Kun en ole valoisaan aikaan ulkoiluttamassa niitä kuin viikonloppuna, ja enimmäkseen on ollut märkää, lumetonta ja hiekkaista, ei katulenkeistäkään ole oikein tullut mitään. Molemmat nuoret on kuitenkin hierottu nyt kahteen kertaan ja pahempia jumeja ei löytynyt, Bondikin on hienossa lihaskunnossa onneksi edelleen vaikka lähenee seitsemää vuotta. Viikonloppuisin on sitten rallattu senkin edestä mitä arkena ei päästä.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

10-vuotisjuhla ja kasvattajatapaaminen

Heti A-pentujen syntymäpäivän jälkeisenä päivänä kokoonnuimme Miyessa-porukalla Nurmijärven Karhunkorpeen PetBrosin tiloihin viettämään iloisen parituntisen. Uskomattoman hienoa, sain paikalle yhdeksästä kasvatistani kahdeksan! Miten ihanaa oli nähdä sekä kymppikerholaiset A-pennut että nuoremmat B-pojat yhtaikaa paikalla ja hyvässä kunnossa kaikki, toki matroona Sara oli myös mukana.

Ensimmäinen tunti vietettiin allasosastolla uiden tai vaihtoehtoisesti uittajan johdolla uimista harjoitellen. Isossa altaassa uivat Bondi ja Nenna (Nenna vasta toista kertaa uimassa mutta Bondin perässä rohkeasti menoksi), Outi Hintikan tytöt Riina Sarantytär, Evia  (Belltown Everevenbetter) sekä Susu (Saran pikkusisko Belltown Dreamworks), ja Sulo tottakai. Veljekset Bondi ja Sulo ovat intohimoisia uimareita.

Pikkualtaassa oli uittaja apuna, ja siellä kävivät harjoittelemassa Papu, ensikertalainen Sammy sekä Riikka Mäen Emma (Tiger's Chaos My Only One). Aslan ja Debi jättivät allastouhut väliin, samoin Sara ja Linda. Lindalla oli tuolloin vielä tikattu tassu ja "sormet paketissa".

Toisen tunnin ajaksi siirryimme yläkertaan kahville. Kasvispiirakkaa, kakkuja (Sanna Nordman toi makoisan taatelikakun) sekä pikkuleipiä kahvin ja teen kanssa, ja paljon mukavia juttuja! Kaikki kertoivat omista Miyessoistaan, ja näin myös kaikkien tiedot koiriensa sukulaisista lisääntyivät kätevästi. Juttelimme niin terveysasioista kuin luonteistakin, ja vanhoja kommelluksiakin muisteltiin.

A-pennuista olivat paikalla molemmat pojat eli Aslanthelion ja Arizonaboy, ja tytöistä Adelinda ja Amorina. Addictedtolove aka Ada ei valitettavasti päässyt paikalle. B-pennuista kaikki saapuivat, eli Born To Be Wild, Born To Run, Bossa Nova ja Bucket Of Love. Lisäksi mukana juhlivat isoäiti Belltown Blackballet sekä tiiviisti Miyessan jengiin kuuluvat "ulkojäsenet": meidän Nenna eli Zaraque's Kismet Sensation At Miyessa, Riikan Emma sekä Outin Susu ja Evia, kuten aiemmin mainitsin.

Kuvia otettiin onneksi paljon, tässä niistä muutama! Kuvia napsivat ainakin Tiina Oukka, Riikka Mäki, Outi Hintikka ja minä. Kiitos kaikille mukana olleille, Tiina, Senja, Outi, Jenna, Sanna, Riikka ja Pertti sekä kaikki 13 nelijalkaista! Kiitos ja kumarrus myös PetBrosille sujuvista järjestelyistä!

Sanna & Debi ja Bondi, Tiina & Aslan, Riikka & Emma, Sulo ja Sara, Jenna & Linda ja Sammy, Senja & Papu ja Nenna, Outi & Riina, Evia ja Susu
A:t ja äitinsä eli Aslan, Sara, Papu, Linda ja Riina

B:t Sammy, Bondi, Sulo ja Debi
Koko jengi!
Riina, Papu, Linda tossuineen, Sara, Bondi, Sulo, Emma ja Sammy
Sulo altaassa, kuva Riikka Mäki
Aslan, Debi, Nenna keltaisissaan, Susu, Riina, Evia villapaidoissaan, Papu, Linda ja Sara
Kasvattaja ja kasvatit 💖
Debi, Aslan, Linda, Sulo, Sammy, Bondi, Riina, Sara ja Papu
Kaverukset, pikkutytöt Emma ja Nenna, kuva Riikka Mäki

perjantai 17. marraskuuta 2017

10 vuotta Miyessoja!

Tänään on 10 vuotta siitä, kun ensimmäinen Miyessa-pentue syntyi. Päivä oli täynnä jännitystä, pelkoa, iloa ja surua. Sara oli menettää oman henkensä, ja iloa viiden pennun syntymästä himmensi suru kahden pennun, Aleksanteri I ja Amadeuksen menettämisestä. Tänään saan kuitenkin iloita siitä, että pojat Aslanthelion "Aslan" ja Arizonaboy "Papu" sekä tytöt Addictedtolove "Ada", Amorina "Riina" ja Adelinda "Linda" täällä kotona ovat kaikki edelleen elossa. Paljon onnea syntymäpäiväsankareille! 💖

Sara ja pennut

perjantai 27. lokakuuta 2017

Verinäytteitä antamassa

Viime sunnuntaina, 22.10.2017, ajelin Hyvinkään vinttikoiraradalle. Siellä ei olla vielä lokakuussa käytykään. EGU ja Luhtilaukkaajat ry järjestivät yhdessä näytteenottotilaisuuden, jossa kerättiin verinäytteitä sekä dna-tutkimukseen että uuteen metaboliikka-tutkimukseen Hannes Lohen tutkimusryhmälle. Nenna ensikertalaisena selvisi ilman suurempaa ihmettelyä, ja sen näyte meni molempiin tutkimuksiin. Linda ja Bondi ovat jo aikoinaan antaneet näytteen dna-tutkimukseen, mutta metaboliikka-tutkimukseen tarvittiin uusi näyte. Saraa en vienyt pistettäväksi, pelkään ettei sen elimistö enää kestä ylimääräistä rasitusta. Sen näyte on myös jo dna-tutkimuksessa mukana.

Tässä kuva sekä autosta kun lähdettiin pois Hyvinkäältä, ja toinen kotiterassilta kun päästiin perille.

Nenna vähän miettii...

Kolme verinäytteen antajaa ja yksi, joka ei halua tietääkään asiasta...

perjantai 20. lokakuuta 2017

Ryhmänäyttely Tuuloksessa

Tuuloksen kauppakeskuksen parkkihallissa oli 7.10.2017 Hämeenlinnan ryhmänäyttely ryhmille 3 ja 10. Whippetit arvosteli Katrin Raie Virosta. Whippetejä oli 36, mukana Nenna, sekä ystäväpariskunnan Partasten Helmi ja Lola. Esitin Lolan, koska molemmat olivat avoimessa luokassa ja ystäväni esitti itse Helmin.

Narttujen junioriluokassa oli kaksi osallistujaa. Julienne Jacquelyn Synergy voitti luokan ja oli lopulta PN2 saaden sertin. Nenna oli jun ERI 2 SA.

Avoimessa luokassa oli 9 narttua. Helmi eli Besties Twinings sekä Lola eli Besties Xenia Onatopp saivat molemmat EH:n ja saavuttivat siten tavoitteensa, eli riittävän tuloksen käyttövalion arvoa varten. Hieno ensiesiintyminen, sillä sekä koirat että omistaja olivat ensikertalaisia! Samalla sain perehdyttää ystävääni arvosteluluokkien järjestykseen, nauhojen väreihin jne. Päivä oli todella mukava, vaikka aikataulut venähtivätkin ilmoitetusta.

Nenna kilpaili nyt viimeisen kerran junioriluokassa. Messukeskukseen mennään yhtenä päivänä nuorten luokkaan, jossa jo tuli käytyä Liettuassa.

torstai 5. lokakuuta 2017

Syysmaastot

HVK:n 30. Perinteiset Syysmaastot juostiin Tuomarinkartanolla whippetien osalta 30.9.2017. Nenna osallistui elämänsä ensimmäiseen maastokisaan, joka oli normikokoiselle tytölle kansainvälinen koe. Alkuerän alussa oli 90 asteen kulma, jonka Nenna selvitti hienosti, sen sijaan puolenvälin lievässä nousussa se jäi vähän kaveristaan jälkeen eli kunto ei kai ihan riittänyt. Juoksuparina oli Let The Love Go On Venäjältä. Nennan pisteet alkuerästä 234. Finaalin raja on 150 pistettä kansainvälisessä kisassa, eli finaaliin mentiin kirkkaasti. Finaaliparina Nennalla oli Tähtipöly Aurora, ja rata oli tasamaalla mutta hyvin tekninen. Nenna selvitti kaikki kulmat ja käännökset tarkasti, pystyin seuraamaan koko radan myös omin silmin. Finaalipisteet 219 eli kokonaispisteet 453 ja SERTK! Loppusijoitus hienosti 4/27! Nennalle annettiin myös vara-CACIL mutta se otettiin seuraavalla viikolla pois, koska se kuuluikin toiseksi tulleelle suomalaiskoiralle, jolta puolestaan otettiin väärin jaettu CACIL pois ja annettiin voittaneelle venäläiskoiralle.

Tässä Harri Nurmelan hienot otokset Nennasta finaalissa punaisessa manttelissa sekä Monna Millerin ottama kuva podiumilta.

kuva Harri Nurmela

kuva Harri Nurmela

kuva Monna Miller

tiistai 3. lokakuuta 2017

Charity Open Show

Whippet-Harrastajat ry järjesti ensimmäistä kertaa Charity Open Show -tapahtuman, jossa kerättiin varoja WH:n terveysrahastoon. Lyhenteellä COS kulkenut tapahtuma pidettiin 23.9.2017 Vantaalla Showhau Centerissä, joka on meille tuttu jo Nennan näyttelytreeneistä sekä edellisestä WH-tapahtumasta. Tuomareiksi oli saatu englantilainen pariskunta John Jones ja Kathryn Jones, kennel Jothryn. John Jones arvosteli urokset ja Kathryn Jones nartut. Minä olin ilmoittanut mukaan Nennan junioriluokkaan ja Bondin valioluokkaan, ja lisäksi Sulo edusti Miyessaa valioluokassa niin ikään.

Päivä oli pitkä mutta antoisa. Paljon paljon tuttuja ihmisiä ja koiria, ja kaikki osallistujat saivat paljon tuomisia kotiin myös. Nenna ei sijoittunut junioriluokassa (10 juniorinarttua), mutta Bondi tuli valioluokan kolmanneksi (seitsemästä valiouroksesta) ja sai kunniapalkinnon.

Tässä kuvasatoa:

Lisäksi kuvasta puuttuu iso ruokapussi!

Bondin 3. sija ja kp
Nennan kuvasi Pirjo Lena Löfgren
Bondin kuvasi Kati Kanerva


kuva Kati Kanerva

Bondin kuvasi Kati Kanerva
Bondin ja Sulon kuvasi Riikka Mäki


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Porvoossa

Sateisena lauantaiaamuna lähdin Nennan kanssa Porvooseen. Vastoin ennustuksia myös aamupäivällä satoi, ja sade vain yltyi kun lähestyttiin määränpäätä. Oma nenänikin vuosi kuin hanasta, kun flunssa iski perjantaina sopivasti.

Lähin parkkipaikka oli kuulemma täynnä, mutta kadun varressa oli vielä onneksi tilaa. Kehäkin löytyi heti, nyt oli nurmipohja. Se on toki aina kiva, mutta nyt tietysti aivan vetinen. Meistä moni hakia suojaa ison katoksen alta, joka oli pystytetty iltapäivän ryhmäkehiä varten.

Urosten arvostelun edetessä sade hiljeni koko ajan, ja ehdin ajatella että se loppuu kun meidän vuoro tulee. No, samalla kun junnunartut kutsuttiin kehään, tuli uusi kaatosade. Nenna halusi seisoa selkä köyryssä, jalkoja ei olisi saanut asettaa jne. Pöydällä se varmaan yritti nopeuttaa hommaa, tuomarin aikoessa katsoa hampaat se nosti huulet valmiiksi ylös (oppinut hampaidenpesusta!). Hetken säikähdin, että ei kai tuomari luule sen irvistävän, mutta sekä tuomari että harjoitusarvostelija purskahtivat nauruun, minä myös. ERI tuli. Kilpailuluokassa sijoitus oli neljän joukossa kolmas, mistä olen tosi iloinen (että jonon viimeinen eli Z nousi sieltä pykälän). Tuomari oli siis Jelena Kruus Virosta, ja harjoitusarvostelijana oli Kimmo Mustonen. Narttujen junioriluokan tulokset: Whiptails Truly Madly Yours jun ERI 1 SA PN2 SERT, Dogarium Collette jun ERI 2 SA, Zaraque's Kismet Sensation At Miyessa jun ERI 3 ja Gaselle's Alessandria ERI 4.

Kuivattelin Nennaa pyyhkeellä ja laitoin sille sadetakin takaisin, sitten lähdimme melkein heti.Häkki oli niin märkä etten edes sulkenut sitä kokonaan. Poikkesin Brunbergin kautta kotiin. Koko matkan satoi niin, että vesimassat velloivat moottoritiellä. Vuoden 2017 viimeinen ulkonäyttely on ohi.

torstai 7. syyskuuta 2017

Pari näyttelykäyntiä ruotsalaistuomareilla

Nenna osallistui Tervakosken kaikkien rotujen näyttelyyn 27.8.2017. Tuomarina oli Marie Gadolin Ruotsista. Nennan tulos jun ERI 3. Alla kuva, jonka otti neljänneksi sijoittuneen Aadan isäntä.
Junioriluokan tulokset: Whiptails Truly Madly Yours jun ERI 1, Dogarium Collette jun ERI 2, Zaraque's Kismet Sensation At Miyessa jun ERI 3 ja Encautom's Consigliere jun EH 4.

Vasemmalla Whiptails Truly Madly Yours, asettelen Nennaa ja Aada on tulossa.

Viikkoa myöhemmin Tuomarinkartanolla oli Let's Go -syysnäyttely, niin ikään kaikkien rotujen näyttely. Tuomarina tälläkin kertaa ruotsalainen eli Eva Nielsen. Nennan tulos vielä huonompi eli jun EH 2. Tuomari totesi minulle, että se on aivan baby vielä ja tarvitsee paljon aikaa. Siis liian kehittymätön JUNIORIluokkaanko? 👀Luokkavoittaja oli C'mere U Got The Love jun ERI 1 SA VSERT.

Seuraavissa kahdessa näyttelyssä onkin sitten toisen puolen naapurimaan tuomareita eli virolaisia.

torstai 10. elokuuta 2017

Druskininkai, Liettua 2017

Torstaina 3.8. herätyskello soi klo 4. Ulkoilutin koirat ja klo 5 starttasin auton kohti Länsisatamaa Bondi ja Nenna kyydissäni. Olimme menossa bussimatkalle Liettuaan, molemmat uusia asioita minulle - sekä maa että bussikyyti koiranäyttelyyn.

Löysin King Toursin bussin, koska olin etukäteen kysellyt minne se ajaa - kakkosterminaalin eteen. Pitkäaikaisparkista oli aikamoinen matka sinne siihen nähden, että minulla oli kahden koiran lisäksi iso kevari, vedettävä iso lentolaukku, iso urheilukassi, tuoli sekä reppu. Kaikki kyytiin, koirille bussihäkkiin pehmusteet, ja saatuamme maihinnousukortit me kaksijalkaiset kävelimme terminaalin kautta Tallink Star -alukseen. Se lähti 7.30 ja saapui Tallinnaan kahden tunnin kuluttua. Ulkona nousimme bussin kyytiin ja ajoimme kaupungin ulkopuolelle ulkoiluttamaan koirat. Kuulimme, että tämä tauko on aiottua lyhyempi, mutta Pärnussa tulee tunnin tauko koska bussiin vaihdetaan starttimoottori. Uusi starttimoottori oli kuulemma kyydissä.

Bondi ihmettelee bussihäkissä, Nenna makaa nenä kalterin välissä

Pärnussa jätimme koirat bussiin, koska sen piti palata tunnissa ja meillä ihmisillä oli sillä aikaa mahdollisuus mennä kauppakeskukseen syömään, toilettiin ja kauppaan. Vain borderterrieri Ronja lähti emäntänsä mukaan ulos. Kävimme syömässä, mutta tunnin kuluttua kuulimme, että menee vielä toinen tunti koska starttimoottori on niin kuuma ettei siihen voi koskea (voiko se olla yllätys, kun bussi on ajanut Pohjanmaalta Pärnuun melkein yhtä soittoa?!). Siinä vaiheessa minä sanoin, että kaikki koirathan ovat siellä, tuleeko niille kuuma?! Kuulemma ei, ja niitä käydään katsomassa. Bussi ei tullut vielä tunninkaan kuluttua, vaan meni kolme varttia lisää. Täytyy sanoa, että minun otsaluuni oli aika kuuma siinä vaiheessa. Molemmat koirat olivat rauhallisia, mutta niiden päät olivat kuumat. Kaadoin niille vettä sekä päähän että kurkkuun.

Tuon tauon takia olimme perillä Druskininkaissa 23.45 alkuperäisen 20.30 sijasta. Kävin kävelyttämässä koiria hotellin (Europa Royal, todella kiva hotelli, entinen tsaarin kesäpalatsi!) edessä puistossa, annoin ruokaa ja sitten mentiin suoraan nukkumaan. Onneksi perjantain näyttely alkoi vasta klo 10, ja whippetit olivat kehässä vasta vähän ennen kolmea.

Näyttelyssä oli 10 whippetiä, ja niistä viisi samassa bussissa: Timo ja Kirsi Aallon junioriuros Elmo (Whiptails Perfect Match), Natalie Lakson valiouros Wäinö (Whiptails Holding The Dream) ja juniorinarttu Wilda (Whiptails Wishes And Dreams) sekä Bondi (valioluokka) ja Nenna (nuorten luokka, koska 15 kk tuli juuri täyteen ja juniori ei voi kilpailla normisertistä tai CACIBista).

Perjantaina tuomari oli Antoan Hlebarov Bulgariasta. Valiouroksia oli vain kaksi eli Bondi ja Wäinö. Wäinö voitti ja sai luokkasertin, Bondi ERI 2 SA. Paras uros oli avoimen luokan voittaja Sun Always Shines At Stabmeldys. Nuorten luokan narttuja oli myös kaksi, Mano Sansonetè Remarkable Fortune aka Una sekä Nenna. Nenna voitti nuorten luokan, ja herranpieksut sitten se oli paras narttu ja VSP, sai ison sertin sekä CACIBin ja lisäksi Cruft's qualificationin! Tyttö joka täytti samana päivänä 15 kk!

Nenna 15 kk, VSP, LT CAC, CACIB

Lauantaina tuomarina oli Boris Spoljaric Kroatiasta. Bondin tulos täsmälleen sama kuin perjantaina. Nenna tuli tällä kertaa toiseksi ja Una voitti, mutta Nenna kutsuttiin vielä kilpailemaan vara-CACIBista kahden muun nartun kanssa ja Nenna sai sen!!

Lauantaina kehä oli jo kahdentoista jälkeen, ja kun bussin ovet avattiin kolmen maissa, jätin tavarat sen kyytiin ja lähdin Natalien sekä Ronjan omistajan kanssa kävelemään hotelliin, jonne oli vain pari kilometriä. Olisin ottanut repun mukaani, mutta vasen hartiani oli tuskaisen tulehtunut, enkä pystynyt kantamaan kunnolla. Hyvä kun sain koirat kuljetettua oikealla kädellä. Ehdimme nukkua hotellissa päiväunet, sitten kun hotellisiivoojat tulivat vasta kuuden aikaan koputtelemaan, päästin heidät sisään ja kävin koirien kanssa puolen tunnin kävelyllä joenrannassa hotellin takana. Illalla menimme koko porukalla syömään läheisen ravintolan terassille, ja sinne sai viedä myös koiria. Mukana olivat Ronja sekä islanninlammaskoirat Sonja, Myy ja Elli. Minun kaksikkoni jäi hotelliin unten maille vatsat täynnä. Kuulin, että bussi ei päässyt ajamaan hotellin eteen, koska siellä oli häät ja piha täynnä häävieraiden autoja. Reppuni oli siis bussissa, mutta totesin itsekseni että selviän kyllä yön yli ilman sitä.
Lenkillä joenrannassa, ja Bondia naurattaa!

Ruoan jälkeen otin vielä kuvia suihkulähteestä, joka kolikon voimin soittaa valittuja biisejä ja vaihtaa väriä sekä vesipatsaan muotoa ja korkeutta. Näky oli hieno ja paikalla oli paljon ihmisiä.

Illallispaikka

Suihkulähde väreissä

Sunnuntaiaamuna kuulin, että viereisissä huoneissa soi puhelin, sitten myös minulla. Matkanjohtaja soitti ja sanoi, että bussi ei vieläkään pääse ajamaan hotellin eteen mutta menemme takseilla, jotka tulevat puoli yhdeksän. Bussi tulee sitten näyttelypaikalle. Vähän ihmettelin, että miten kaukana se oikein on, mutta...

Taksissa kuulin kanssamatkustajalta, että bussin öljyputki on poikki, se ei siis pääse liikkeelle. Minulla oli reppu, tuoli ja kevari bussissa. Oli myös matkakassi mutta se saikin olla. Timo ja Natalie rauhoittelivat minua, että kaikki löytyy lainaksi, älä huoli, ja heidän telttaansa mahtuu. Kiitos heille molemmille siitä! Näyttelypaikalta soitin kuitenkin Ingveseille (matkanjohtajat), ja parin tunnin kuluttua sain soiton takaisin, että bussi oli saapunut näyttelypaikalle. Sain siis tavarat kuitenkin ennen arvostelun alkamista, joten koirat pääsivät kevariin nukkumaan ja omat näyttelyhihnat, numerolapun pidikkeet sun muut olivat käytössäni.

Sunnuntain tuomari oli Jose Miguel Doval Sanchez Espanjasta. Bondin tulos jälleen yksitoikkoisen sama ERI 2 SA. Wäinö sai siten kolmannen luokkaserttinsä ja valioitui Liettuan valioksi, mutta paras uros oli jälleen sama. Nenna otti toisen nuorten luokan voittonsa Unasta ja sai siten luokkasertin, ei ollut tällä kertaa paras narttu mutta sai silti toisen CACIBinsa 15 kk 2 vrk iässä!!!!!!!

Kotimatkalle lähdettiin ennen ryhmäkilpailuja, koska kukaan ei jäänyt sinne. (Islanninlammaskoira Sonja oli ROP mutta omistaja Nanna päätti jättää ryhmäkehän väliin.) Pysähdyimme pitemmälle tauolle Vilnassa erääseen kauppakeskukseen yli tunniksi, joten siellä oli aikaa ulkoiluttaa koirat kunnolla, syödä itse ja käydä kaupassa. Sitten matkasimme koko yön kohti Tallinnaa, jonne saavuimme viiden maissa aamulla parkkiin kaupungin laidalle. Nukuin bussissa suunnilleen kolmesta viiteen, Bondi ei sitäkään, se ei ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse. Nousin välillä sitä rauhoittamaan. Nenna nukkui.

Vilnassa

Lautta Tallink Megastar lähti 7.30 ja matkasi kaksi tuntia Helsinkiin. Tällä kertaa menimme autokannelle ja bussin kyydissä maihin, koska saimme valita. Bussi ajoi onneksi pyynnöstämme pitkäaikaisparkin viereen, ja kampesin tavarat autoon. Sain paljon apua ystävällisiltä kanssamatkustajilta: yksi henkilö avasi nippusiteet että sain vesiämpärin irti häkin kaiteista, toinen lainasi sakset siihen ja Timo ja Natalie auttoivat Bondin ja Nennan alas bussista kun tulin kasseineni perässä. KIITOS!

Muutama päivä on mennyt reissusta ja alamme olla palautuneita, kyllä on koirillekin uni maistunut - sekä kotona odottaneille että matkustaneille! Kaikki koossa jälleen 😊

Suru-uutinen saapui yllättäen

Eilen sain surullisen viestin, joka veti ensin sanattomaksi. Saran ja Hupin tytär, A-pentueen reippain whippetinalku Miyessa Addictedtolove ...