Elsa aloitti viralliset näyttelyt junioriluokassa

 Aika vierii, ja Elsa on saavuttanut jo 15 kk iän. Se on ehtinyt käydä muutaman kerran junioriluokissa pyörähtämässä, ja saanut ihania arvosteluja. Vermossa Teija Urpelaisen kehässä tuloksena oli jun ERI 1 SA, JUN-SERT, VARA-SERT, JUN VSP PN-3 ja Tuusulassa Teija Salmi-Aallon kehässä jun ERI 1 SA JUN-SERT, VARA-SERT, JUN ROP PN-3. 

Elsalla on kehässä kivaa, se muistuttaa kovasti Bondia siinä suhteessa. Tällä hetkellä intoa on vielä niinkin paljon, että liikkuminen kääntyy helposti leikin puolelle, se puolestaan pilaa liikkeet. Mutta harjoittelemme koko ajan, pääasia että touhu pysyy Elsan mielestä kivana.

Elsa Tuusulassa, kuva Antti Ruotsalo

Papu ja Depi ovat menehtyneet

 Papu (Miyessa Arizonaboy) heikkeni samaan tapaan kuin sisarensa Linda, ja lähti sateenkaarisillalle ennen sisartaan 28.3.2023, 15 v 4 kk ikäisenä. Kesäkuussa tuli jälleen suru-uutinen, kun Lindan poika Depi (Miyessa Bossa Nova) menehtyi 12 v 1 kk iässä. Depiä puri kyy muutama vuosi sitten, ja sen munuaiset eivät ilmeisesti koskaan toipuneet iskusta. Depi alkoi kuihtua silmissä erikoisruoasta ja lääkkeistä huolimatta.

Olen syvästi kiitollinen molempien poikien perheille hyvästä ja rakastavasta hoidosta sekä yhteistyöstä ja ystävyydestä kanssani koko poikien eliniän ajan. Lämmin osanottoni suureen suruun.

Myös Lindan aika tuli täyteen

 Vain 13 päivää Nennan jälkeen hyvästelin Lindan. Ensimmäisestä kasvattamastani pentueesta, ensimmäinen oma kasvattini, ensimmäinen koirani joka valioitui. B-pentueen ihanien poikien emä. FI MVA Miyessa Adelinda 17.11.2007-5.4.2023. Lindan lihasvoimat heikkenivät ja sen tasapaino alkoi heittää vasemmalle aika ajoin. Vaikka se käveli vielä lyhyillä lenkeillä hyvin, se ei jaksanut seisoa pitkään vaan takajalat alkoivat vajota. Tammikuussa se vielä kulki hyvin ja sai Emmi Syrjäsen suosituksesta dementialääkkeen, jonka avulla se sai uutta puhtia vielä pariksi kuukaudeksi. Kun selvisin Nennan menetyksen nostattamasta kuumeesta, oli aika tehdä Lindalle viimeinen palvelus. Linda lähti sylissäni Taikatassussa ell Kati Härkösen vastaanotolla kuten äitinsä Sara aikaisemmin.

Linda Taikatassussa 5.4.2023

Alle kahdessa viikossa neljän koiran laumani supistui kahteen. Kevät oli niin musertava, että vasta nyt voin kirjoittaa tästä.

Ja yhtäkkiä Nenna oli poissa

 Meitä kohtasi suuri suru.

Yritän kertoa, mitä tapahtui, vaikka en vielä itsekään sitä täysin ole ymmärtänyt – juuri tässä ja hetken päästä poissa.

Nenna oli täysin oma itsensä lähes loppuun asti. Mitä enemmän mietin viimeisiä kuukausia ja viikkoja, sitä varmempi olen siitä, että se ei tuntenut kauan olevansa sairas. Jos sillä oli kipuja, ne olivat hetkittäisiä ja menivät ohi. Maaliskuun puolivälissä se vielä juoksi Elsan kanssa koirapuistossa entiseen tyyliinsä, enkä olisi osannut epäillä, että jotain on pahasti vinossa.

Sitten tuli tiistai-ilta 21.3.2023. Nenna juoksi rinkiä Elsan kanssa, pysähtyi jo mutta lähti vielä uudelle kierrokselle. Halusi palata minua kohti mutta kaatui yllättäen, ja Elsa syöksyi sen päälle jatkaen leikkiä. Niille tuli kova rähinä, mikä oli uutta myös. Otin Elsan äkkiä pois, Nenna nousi ylös ja tarkistin molemmat tytöt, ettei ollut tullut puremia. Tällaista tilannetta niille ei koskaan ennen ollut tullut.

Kotona Nenna söi normaalisti päivän pääaterian ja Denstastixin, eikä käyttäytynyt mitenkään poikkeavasti. Oletin sen kaatumisen johtuneen liukastumisesta tai kompastumisesta, en missään tapauksessa voimien loppumisesta! Yöllä Nenna pyysi päästä pihalle neljä kertaa, ja minusta näytti että se vain kävi siellä tekemättä mitään. Se meni takaisin nukkumaan. Seuraavana päivänä, keskiviikkona soitin Tammistoon, koska Nenna oli apean oloinen ja vaisu. Aamiaisen se oli vielä syönyt normaalisti. Sovimme, että menemme iltapäivällä päivystysajalle, koska samalle päivälle ei enää voinut varata aikoja. Lounastuntini aikaan Nenna ei huolinut porkkananpalaa, vaikka se oli suurta herkkua. Puolenpäivän jälkeen Nenna oksensi kaksi kertaa ja aamiaisraksuja tuli ulos. Sitten huomasin sen makaavan silmät auki patjalla raskaasti hengittäen, ja lähdimme Tammistoon.

Olin jo mitannut Nennan kuumeen kotona, 37,6 ja tarkistanut ettei se arista mistään. Suun limakalvot, hampaat, silmät, korvat ja myös varpaidenvälit olivat kunnossa. Klinikalla tehtiin myös tarkistus, limakalvot, lämpö, ortopedinen tutkimus. Meille sanottiin, että koska Nennassa ei vaikuta olevan mitään vikaa, ei syytä verikokeeseen tai ultraan ole tässä vaiheessa. Menkää kotiin ja tulkaa uudelleen jos tulee lisää oireita. Pyysin ottamaan kuitenkin verikokeen, koska jotainhan sillä on hätänä.

Nennan kanssa odotamme verikokeen tuloksia.

Verikokeen tulos oli paha. Punasoluarvot taivaissa, hematokriitti korkea. ”Tarkoittaako tuo syöpää”, kysyin eläinlääkäriltä. Ei välttämättä, vastattiin, mutta nyt se pitää ultrata ja ottaa virtsanäyte. Nenna vietiin ulos huoneesta, enkä ikinä unohda sen katsetta. Se ei halunnut mennä pois, ja sen jälkeen en koskaan enää nähnyt sitä jaloillaan.

Ihmettelin mikä kestää. Olin ottanut Elsankin autoon mukaan, koska en todellakaan epäillyt mitään äärimmäisen vakavaa. Kävelin Elsan kanssa vähän ulkona, ja tulimme sisään odottamaan. Lopulta eläinlääkäri tuli sanomaan, että Nenna on romahtanut siellä ultrassa. ”Mitä! Eihän se ole mahdollista!” huusin, ja kuulin että Nenna oli alkanut oksentaa rajusti ja saanut vakavia rytmihäiriöitä. Sitä stabiloitiin parhaillaan. Lopulta pääsin katsomaan, Elsa seurasi hiljaa jaloissani. Nenna makasi pöydällä happimaski kasvoilla ja ekg-nipistin huulessa, ja yritti nousta kun tulin. Purskahdin itkuun kun näin sen. Saimme sen rauhoitettua pysymään pöydällä, koska rytmihäiriöt lisääntyivät heti sen yrittäessä liikkua. Paikalla oli kolme eläinlääkäriä ja pari hoitajaa, jos järkytykseltäni muistan oikein. Mm. onkologi. Yksi eläinlääkäreistä kertoi, että lisämunuaisen kuorikerros ja sisus eivät erotu ultrassa kuten yleensä, ja Nenna viedään tomografiaan seuraavana päivänä, kun se on saatu stabiloitua. Allekirjoitin tarvittavat lupapaperit, ja he lupasivat soittaa ja pitää minua ajan tasalla illan aikana, ja yöllä jos tilanne muuttuu.

Tammistosta soitettiin illalla vielä kaksi kertaa. Nenna oli teholla mutta tila oli vakaa. Rytmihäiriöitä oli edelleen jonkin verran.

Torstaiaamuna ell Jenni Ranki soitti Tammistosta, ja kuulin Nennan menevän tomografiaan, johon olin antanut luvan. Muuten tilanne oli sama edelleen. Puhuimme hinnoistakin. Totesin että talous paukkui jo kauan sitten, mutta Nenna on tärkein ja mikä sille on parasta, se tehdään. Puhuttiin mahdollisesta lisämunuaisen leikkauksesta, jos massa rajoittuu sen sisälle niin että lisämunuaisen voi poistaa, eikä kasvain ole tehnyt etäpesäkkeitä. Kasvaimen laadusta ei ollut tietoa.

Iltapäivällä Jenni soitti uudelleen. Lisämunuaisessa oli iso massa, joka painoi takaonttolaskimoa pahasti. Feokromosytooma. Leikkaus olisikin paljon luultua isompi, se ei kestäisi paria tuntia vaan 3-4 tuntia. Nennalla oli edelleen rytmihäiriöitä koko ajan, ja sen sydän oli ollut niin kovilla mm. sen saaman shokkihoidon takia, että se ei todennäköisesti olisi kestänyt noin pitkää anestesiaa. Ell kertoi myös, että heidän lukemiensa uusimpien tutkimusten mukaan, vaikka leikkaus olisi onnistunut, potilaalla olisi ollut leikkauksen jälkeen vain n. 500 päivää elinaikaa. Kysyin mikä Nennalle on nyt parasta, ja Jenni Ranki totesi, että jos koira olisi hänen, hän päätyisi eutanasiaan. Sanoin että näin sitten tehdään, ja kysyin saanko vielä nähdä sen.

Ajoin Tammistoon. Nenna oli teho-osastolla häkissä letkuissa. Kun hoitaja puhui sille, se kääntyi katsomaan ja otin vielä viimeisen kuvan. Nennan vatsa oli turvonnut valtavan suureksi. Pyysin sen syliini, letkut irrotettiin ja sain Nennan viimeisen kerran syliini. Se ei ollut ihan tässä maailmassa enää, tomografiaa varten annettu rauhoite vaikutti vielä. Nenna kuoli syliini kasvot kasvojani vasten, ja pidin sitä itseani vasten niin kauan että sen ruumis alkoi viiletä.

Nenna oli luonteeltaan mustavalkoinen, sillä ei ollut harmaan sävyjä. Nenna oli nolla tai sata, ei mitään siltä väliltä. Se oli täysin rauhallinen viilipytty, hellä ja huolehtiva, mutta kiihtyi nollasta sataan sekunnissa, kun viehe lähti, tai jänis tai peura tuli eteen, tai vastaantuleva koira haastoi katseellaan. Nenna oli elävä ja sitten kuollut. Se ei jäänyt sairastamaan.

Nenna opetti minulle paljon, ja sai myös muut ihmiset reagoimaan pelkällä katseellaan, nekin jotka eivät olleet koiraihmisiä. Nenna sai ensimmäisen CACIBinsa Liettuassa samana päivänä kuin täytti vaadittavan 15 kk, Nenna sai maastosertin ensimmäisestä maastokisastaan, Nenna läpäisi ratapuolella koejuoksut kerralla ja sai kolmesta ratakisastaan kolme hyväksyttyä tulosta. Suomen näyttelyistä tuli kuusi varaserttiä, Viroon Nenna valioitui ja sai myöhemmin vielä Tallinnan Voittaja 2021 -arvon. Suomen näyttelysertti jäi puuttumaan, se yksi ainoa olisi tuonut Nennalle Kauniin juoksijan, Suomen muotovalion sekä Liettuan muotovalion tittelit. Yksi CACIB puuttui vielä CIB-arvosta, koska emme koskaan päässeet Latviaan sitä yrittämään. Minulla oli siis paljon suunnitelmia Nennan osalta, kuten ihmisillä yleensä on. Me laadimme suunnitelmia mutta suurempi voima päättää. Nenna kulki tiensä loppuun, meille jäi suru sekä ikävä. Lauma on muuttunut.

Nenna kotona 27.10.2022

Nenna kotona 9.2.2023

Pentunäyttelyt käyty!

 Syksy vierähti nopeasti, ja Elsa on varttunut jo 8 kuukauden ikäiseksi. Se on saanut kokemusta näyttelyistä jo muutaman pentukehän verran. Whippet-Harrastajien järjestämä COS oli 18.9.2022 ja siellä Elsa sijoittui pikkupentuluokassa kolmanneksi (PPEK 3) Isla-siskon voittaessa luokan. Tässä siskokset kuvattuna ko. tapahtumassa. 

Lahden pentunäyttelyssä 23.10.2022 oli tuomarina Erika Häkkinen. Elsa edusti yksin pikkuisia whippettyttöjä, ja sai kunniapalkinnon sekä ihanan arvostelun (PPEN 1 KP). "6,5 kk. Kauniit ääriviivat ja muodot omaava nuori narttu, jolla kaunis pää. Hyvät korvat. Kauniit silmät. Hyvä kuono. Purenta ok. Kaunis kaula, joka liittyy sulavasti ylälinjaan. Ikäisekseen erinomainen runko ja hyvä eturinta. Hyvä, pitkä, vahva lanne ja kauniisti kaartuva lantio. Erinomainen luusto. Hyvät käpälät. Hyvä, matala kinner. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askeleella vaivattomasti. Ystävällinen käytös. Esiintyy ja esitetään hyvin."

Lahdesta ei ole valokuvia, mutta Tarja Luusua ystävällisesti videoi Elsan esiintymisen.

Ypäjän pentunäyttelyssä 26.11.2022 arvosteli Teija Salmi-Aalto, Elsa siellä isojen pentujen luokassa PEK 2 KP ja jälleen upea arvostelu. "7,5 kk. Kauniit ääriviivat. Erittäin kaunisilmeinen nartun pää, jossa hyvä vahvuus. Hyvät silmät. Kaunis kaula. Melko voimakkaasti kaartuva lanneosa. Hyvä rintakehä, sen syvyys. Hyvä luusto ja käpälät. Matala kinner. Hyvin kulmautunut edestä, erittäin voimakkaasti takaa. Liikkuu yhdensuuntaisesti. Hyvä askelpituus. Erinomainen kaunis kokonaisuus. Hyvin esitetty."

Elsan kuvasi Ypäjällä Katja Hepoaho

Messukeskus oli tänä vuonna kolmipäiväinen, ja olin siellä joka päivä joko Elsan tai Nennan kanssa. Perjantaina Nenna val EH (tällä kertaa Oona Savolaisen esittämänä) kolumbialaisen de Bedout Sknar Nicolasin arvostelemana.

Lauantaina oli Elsan vuoro, se esiintyi Juha Putkoselle pentukehässä tuloksena PEK 3, ei KP.

Sunnuntaina edustettiin molempien tyttöjen kanssa. Nenna val ERI tuomarina Veronika Kucerova Chrpova, CZ. Elsa Leila Kärkäksen pentukehässä PEK 3 KP. 

Elsan kuvasi Messukeskuksessa Heidi Lonnakko

Nennan kuvasi Messukeskuksessa Heidi Lonnakko

Elsa täytti 3 kuukautta

 11.7.2022 pikku-Elsa täytti samana päivänä sekä 13 viikkoa sekä myös tasan 3 kuukautta. Vieraitakin sillä kävi kahdessa erässä edellisenä päivänä, kun sattumalta useampi ystävä tupsahti samana päivänä kylään. Samalla otettiin vähän kuvia, että saatiin virallinen synttäriposeeraus!

kuva: Paulina Partanen, rajaus minun

Kartano Weekend 2022

 Nenna osallistui SVKL:n pääerikoisnäyttelyyn Kartano Weekendiin. Tuomarimuutoksen jälkeen whippetit arvosteli Simon Tien Hansen Norjasta, ja whippetejä oli ilmoitettu 100 + 18 pentua. Jonkin verran oli jäänyt pois kuitenkin. Narttujen valioluokassa oli neljä osallistujaa, Nennan tulos val ERI 4 SA. Tällaisessa näyttelyssä saa olla todella iloinen SA:sta!

kuva: Antti Ruotsalo

Uusi perheenjäsen saapui!

 Näyttelyvuosikin alkoi Nennan osalta kolmella näyttelyllä, mutta ilman mainittavampia tuloksia. Sen sijaan kevätkauden huipentuma oli Elsan saapuminen! Pitkään ja hartaasti odotin saavani Ellin pennun Zaraque's-kennelistä. Ihastuin Elliin jo sen ollessa pikkupentu, ja sen ensimmäisestä pentueesta ei vielä riittänyt minulle narttupentua mutta yllätyksekseni tänä vuonna haaveeni toteutui, ja sain tyttösen Royal-pentueesta.

Tässä on Zaraque's Royal Pearl "Elsa". Kuvat 7-viikkoisesta Elsasta Heidi Lonnakko ja tässä linkki Koiranettiin. https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI29526%2F22&R=162

Vuoden alkua

 Vuosi 2022 on alkanut lähinnä kotioloissa, edelleen koronan vaikutusten takia. Turun kv. näyttely peruttiin kokonaan, joten Nennan näyttelykausi -22 ei vielä ole alkanut. Olemme ulkoilleet paljon, ja kiitos edelleen jatkuvien etätöideni pääsimme pimeimpäänkin vuodenaikaan ihailemaan päivänvaloa arkisinkin.

Nenna on käynyt kaksi kertaa uimassa Petbrosin isossa altaassa Karhunkorvessa. Petbros on muuttamassa pois, ja lopettaa allastoiminnan samalla, joten jatkossa käymme taas tuplamatkan päässä Hyvinkäällä Onnenkoirassa uimassa.

Bondi on käynyt kaksi kertaa fyssarilla Urheilukoiraklinikalla, ja ensi viikolla on Lindan vuoro. Vuosittainen sydänkontrolli sekä reseptien uusiminen on tulossa Lindalle ja Bondille, menemme taas Seppo Lambergin vastaanotolle Lahteen. Lindan munuaisarvoissa näkyi pientä heittoa taannoisessa verikokeessa, katsotaan miten sitä tutkitaan. Lindan korkean iän takia ei isoihin toimenpiteisiin ryhdytä.

Lunta on paljon ja lisää tulee, oheiset kuvat kertovat trion talvitunnelmista. Lämpimiin peteihin peittojen sisään on hyvä kääriytyä, kun ulkona pakastaa ja tuulee.

Linda sohvalla

Nenna ja Bondi petissä

Hyvää Uutta Vuotta 2022!

 

Toivioretki Nennan kanssa

Virossa oli viime viikonloppuna kolmen kansainvälisen näyttelyn putki, ja lähdin Nennan kanssa tavoittelemaan yhtä CACIBia. Ajattelin, että kun samalla reissulla on kolme mahdollisuutta saada yksi CACIB, niin toki käytän sen kun en voi alvariinsa siellä juosta. Linda ja Bondi lähtivät mukaan neuvonantajiksi ja huoltojoukoiksi, koska minulla ei nyt ole niille hoitajaa. Varsinkaan Lindaa en enää veisi kodin ulkopuolelle hoitoon minnekään.

Perjantaina 10.9. Nenna val ERI 3, tuomarina Vija Klucniece, Latvia, ja sunnuntaina 12.9. val ERI, tuomarina Gerard Jipping, Alankomaat.

Lauantaina sen sijaan tähdet olivat kohdillaan! Tuomarina oli Colette Muldoon Irlannista, ja ensin Nenna voitti valioluokan (6 narttua) ja nousi sitten parhaaksi nartuksi! Tuloksena upeasti val ERI 1 SA PN 1 CACIB VSP Tallinn Winner 2021 !!!

Nyt Nennalla on kolme CACIBia, ja neljäs tarvitaan vielä, jostain muualta kuin Liettuasta tai Virosta. Saa nähdä, saadaanko se vielä jostain. Tässä virallinen kuva, jossa tosin takajalat liikaa rungon alla. En nähnyt sitä tuossa, kun luulin olevani kuvan ulkopuolella...