Tänä aamuna Outi toi Riinan minulle Klaukkalaan kahdeksan aikaan, ja lähdin sitten nelikon kanssa kohti Porvoota. Äitini tuli onneksi mukaan, jotta sain hyödynnettyä purkupaikan. Autohan piti taas viedä parkkiin jonnekin hornan kuuseen ja kävelin sieltä sitten koirien kanssa takaisin.
Riina oli syönyt kotonaan aamulla ja autopahoinvointiin taipuvaisena sitten oksensi takapenkille ja takaoveen puolisen kiloa tavaraa, joten tuli pieni ylimääräinen happeninki paperipyyhkeiden ja muovipussien kanssa siihen purkupaikalle myös...
Whippetit arvosteli William Browne-Cole Isosta-Britanniasta. Valioluokassa oli viisi urosta ja Bondi (Born To Run) oli niistä se, joka ei sijoittunut. ERIn se kyllä sai. Avoimen luokan narttuja oli vain kaksi (kolmas ilmoitettu oli joukosta poissa) ja Riinan (Amorina) tulos oli EH 2. Molemmat saivat kyllä hyvät arvostelut, mutta Bondilla oli tänään vikaa etuliikkeissä (epävakaa) ja Riinalla takaliikkeissä, mutta ei sanottu mitä. Riina esiintyi todella kauniisti, vaikkei ole kahteen vuoteen ollut missään esillä. Tämä oli kaiken kaikkiaan vasta sen seitsemäs näyttely, joten kehäkokemusta ei muutenkaan ole paljon.
On aina ihana katsoa, miten Riina on Saran ja Lindan kanssa ihan "omiensa kanssa". Olemme alusta alkaen olleet suhteellisen paljon tekemisissä, joten Riina on aina ollut samaa laumaa äitinsä ja siskonsa kanssa. Bondi sen sijaan muisti liiankin hyvin, että Riinan juoksu oli elokuussa juuri loppunut ja niinpä se käytti jokaisen liikenevän sekunnin astumisyritykseen... Olin kyllä ottanut sille oman pikkuhäkin mukaan, mutta se matka autolta näyttelypaikalle ja takaisin.... huhhuh. Poika kävi niin kuumana, että jouduin jäähdyttämään sen ennen autoon laittamista.