Elsa valioitui myös Suomeen!

 Sunnuntaina 11.8.2024 lähdin aamuvarhain ajamaan kohti Harjavallan ryhmänäyttelyä Elsan ja Bondin kanssa. Whippetien arvostelu oli alkamassa jo klo 9, ja niitä oli ilmoitettu vain 20, joten tiesin että paikalla on oltava ajoissa. Koskaanhan ei tiedä, vaikka olisi poisjääntejäkin (ja niitä oli nytkin).

Whippetit arvosteli Simon Rooney Irlannista, todella mukava ja huumorintajuinen herrasmies, joka käsitteli koiria nätisti ja jutteli niiden sekä esittäjien kanssa. Elsasta hän piti kovasti ja niinpä ensimmäistä kertaa valioluokassa esiintynyt Elsa voitti luokkansa, siis val ERI 1 SA. Toiseksi tuli Mila (Ch Absoliuti Idile Melania) ja kolmanneksi Ch Encautom's Sunshine In My Life.

Paras narttu -luokassa oli 5 narttua. Voiton vei toinen Zarakissi eli Essi (Zaraque's Snow White In Starlight), joka ei voinut ottaa serttiä vastaan, joten toiseksi tullut Elsa sai sertin ja valioitui (PN2, SERT -> FI MVA)! PN3 oli juniorinarttu Sassatown Oh My God Who Is She ja PN4 Mila.

Onneksi paikalla oli jopa kaksi valokuvaajaa, joten sain ihanat muistot Elsan valioitumisesta!

kuva: Lenspirit

kuva: Liisa Leppäsalo

kuva: Liisa Leppäsalo

kuva: Anu Prinkkilä

kuva:Anu Prinkkilä

Elsa valioitui Virossa

 Vietimme kesäkuun ensimmäisen viikonlopun Virossa. Lauantaina 1.6. oli Viron Vinttikoiraliiton (Eesti Hurtade Liit) 35-vuotisjuhlanäyttely Tagadin koiraharrastuskeskuksessa. Whippetit arvosteli Fausto Cavalieri, Italia. Elsa voitti avoimen luokan ja nappasi toisen serttinsä, avo ERI 1 SA PN-3 SERT

Sunnuntaina 2.6. oli kansainvälisen näyttelyn vuoro, se pidettiin Tallinnan jalkapalloareenalla. Whippetit arvosteli Francisco Ruiz Rodriguez Espanjasta. Elsa voitti jälleen avoimen luokan ja nappasi kolmannen serttinsä saaden samalla Viron muotovalio arvon, avo ERI 1 SA PN-3 SERT -> EE MVA vara-CACIB

Elsa 2 vee!

 11.4.2024 vietimme Elsan 2-vuotissynttäreitä. Lahjaksi neiti sai sinisen merihevosen, ja lennätti sitä vauhdilla pitkin kuraista pihaa. Välillä piti pysähtyä tarkkailemaan, kuka kulkee tietä pitkin.

Elsa aloitti näyttelykauden Lahdessa

Tämän vuoden ensimmäisessä näyttelyssä Elsa oli vielä nuorten luokassa. Lahden kansainväliseen näyttelyyn 23.3.2024 oli ilmoitettu 115 whippetiä, narttujen nuorten luokassa oli 9. Elsa voitti nuorten luokan: nuo ERI 1 SA ja sai tuomari Rudi Brandtilta loistavan arvostelun:

"23 months old. lovely type and quality. beautiful head and expression. correct bite. good under-jaw. good pigmentation. correct eyes. small well set ears. excellent neck, topline and croup. excel-lent underline. excellent angulation front and rear with good bones and feet. very nice front fill. moves nicely with good reach and drive. lots to like about her."

kuva: Antti Ruotsalo

Viron reissulla Elsalle menestystä!

Vaikka vuosi jo ehti vaihtua ja 2024 alkaa, palaan vielä viime vuoteen. Huomasin yhtäkkiä, että olen unohtanut päivittää Viron-matkamme tulokset.

Vietimme siis elokuussa viikonlopun Virossa, Luigen kv. näyttelyissä. Vaikka Elsa kilpaili Suomessa vielä junioriluokassa yli 15-kuisena, ilmoitin sen Luigeen nuorten luokkaan koska siten se saattoi kilpailla normisertistä ja CACIBista. Viron juniorivaliotitteliin olisi kuitenkin tarvittu useampi reissu 3 junnuserttiä varten, ja aika olisi loppunut kesken jo tuossa vaiheessa.

Matkustimme perjantai-iltana 18.8. töiden jälkeen Tallink Megastarilla 19.30-21.30 ja yövyimme samassa Hestia Hotel Sudessa kuin pari kertaa aiemminkin. Hotellin ravintola osoittautui olevan kiinni koko viikonlopun, joten en päässyt ollenkaan syömään lauantaina näyttelyn jälkeen. Aamiainen tarjoiltiin kyllä.

Lauantaina 19.8.2023 whippetit arvosteli Geather Langfeld Kanadasta. Whippetejä oli 24, suurin osa suomalaisia ja Elsan tulos nuo ERI 1, ei SA. Olin tyytyväinen ERIstäkin sinä päivänä! Paikalla oli myös Elsan sisko Isla, se oli junioriluokassa joten tytöt eivät kilpailleet keskenään.

Sunnuntaina 20.8.2023 tuomarina oli Jan Ryk Puolasta. Jälleen 24 whippetiä. Tällä kertaa Elsa putsasi pöydän: nuo ERI 1 SA PN-1, CACIB, SERT, VSP!!!

Kotiin palasimme puoli viiden Megastarilla, kun olin soittanut ilouutiset kasvattaja-Heidille. Tässä pari kuvaa.

kuva: Liisa Schreibmeier

Suru-uutisten vuosi

 Aslan, Sulo ja Riina ovat nyt poissa.

💖 FI MVA Miyessa Aslanthelion "Aslan" 17.11.2007-10.8.2023

💖 FI KVA-M FI MVA EE MVA EEVMVA Kaunis Juoksija Miyessa Bucket of Love "Sulo" 29.5.2011-26.9.2023

💖 Miyessa Amorina "Riina" 17.11.2007-27.9.2023

Lämmin osanottoni Tiina, Riikka ja Outi, kiitos ystävyydestänne ja yhteistyöstä koko kasvattieni eliniän ajan.

kuva tuntematon, netistä

Elsasta FI JMVA!

Riihimäen NORD-näyttelyssä 2.9.2023 oli tuomarimuutos, Iren Naaritsin tilalla oli Iuza Beradze Georgiasta, minulle ennestään tuntematon tuomari. Whippetejä oli ilmoitettu 27. Sieltä tuli sitten 16 kk iässä kolmas valioiva junnusertti, eli jun ERI 1 JUN-SERT FI JMVA ROP-JUN. 

Iltapäivällä tuli niin paljon vettä ja koko ravirata oli savivellinä, että emme jääneet isoon kehään ollenkaan.

kuva: Kati Kanerva

Elsa aloitti viralliset näyttelyt junioriluokassa

 Aika vierii, ja Elsa on saavuttanut jo 15 kk iän. Se on ehtinyt käydä muutaman kerran junioriluokissa pyörähtämässä, ja saanut ihania arvosteluja. Vermossa Teija Urpelaisen kehässä tuloksena oli jun ERI 1 SA, JUN-SERT, VARA-SERT, JUN VSP PN-3 ja Tuusulassa Teija Salmi-Aallon kehässä jun ERI 1 SA JUN-SERT, VARA-SERT, JUN ROP PN-3. 

Elsalla on kehässä kivaa, se muistuttaa kovasti Bondia siinä suhteessa. Tällä hetkellä intoa on vielä niinkin paljon, että liikkuminen kääntyy helposti leikin puolelle, se puolestaan pilaa liikkeet. Mutta harjoittelemme koko ajan, pääasia että touhu pysyy Elsan mielestä kivana.

Elsa Tuusulassa, kuva Antti Ruotsalo

Papu ja Depi ovat menehtyneet

 Papu (Miyessa Arizonaboy) heikkeni samaan tapaan kuin sisarensa Linda, ja lähti sateenkaarisillalle ennen sisartaan 28.3.2023, 15 v 4 kk ikäisenä. Kesäkuussa tuli jälleen suru-uutinen, kun Lindan poika Depi (Miyessa Bossa Nova) menehtyi 12 v 1 kk iässä. Depiä puri kyy muutama vuosi sitten, ja sen munuaiset eivät ilmeisesti koskaan toipuneet iskusta. Depi alkoi kuihtua silmissä erikoisruoasta ja lääkkeistä huolimatta.

Olen syvästi kiitollinen molempien poikien perheille hyvästä ja rakastavasta hoidosta sekä yhteistyöstä ja ystävyydestä kanssani koko poikien eliniän ajan. Lämmin osanottoni suureen suruun.

Myös Lindan aika tuli täyteen

 Vain 13 päivää Nennan jälkeen hyvästelin Lindan. Ensimmäisestä kasvattamastani pentueesta, ensimmäinen oma kasvattini, ensimmäinen koirani joka valioitui. B-pentueen ihanien poikien emä. FI MVA Miyessa Adelinda 17.11.2007-5.4.2023. Lindan lihasvoimat heikkenivät ja sen tasapaino alkoi heittää vasemmalle aika ajoin. Vaikka se käveli vielä lyhyillä lenkeillä hyvin, se ei jaksanut seisoa pitkään vaan takajalat alkoivat vajota. Tammikuussa se vielä kulki hyvin ja sai Emmi Syrjäsen suosituksesta dementialääkkeen, jonka avulla se sai uutta puhtia vielä pariksi kuukaudeksi. Kun selvisin Nennan menetyksen nostattamasta kuumeesta, oli aika tehdä Lindalle viimeinen palvelus. Linda lähti sylissäni Taikatassussa ell Kati Härkösen vastaanotolla kuten äitinsä Sara aikaisemmin.

Linda Taikatassussa 5.4.2023

Alle kahdessa viikossa neljän koiran laumani supistui kahteen. Kevät oli niin musertava, että vasta nyt voin kirjoittaa tästä.

Ja yhtäkkiä Nenna oli poissa

 Meitä kohtasi suuri suru.

Yritän kertoa, mitä tapahtui, vaikka en vielä itsekään sitä täysin ole ymmärtänyt – juuri tässä ja hetken päästä poissa.

Nenna oli täysin oma itsensä lähes loppuun asti. Mitä enemmän mietin viimeisiä kuukausia ja viikkoja, sitä varmempi olen siitä, että se ei tuntenut kauan olevansa sairas. Jos sillä oli kipuja, ne olivat hetkittäisiä ja menivät ohi. Maaliskuun puolivälissä se vielä juoksi Elsan kanssa koirapuistossa entiseen tyyliinsä, enkä olisi osannut epäillä, että jotain on pahasti vinossa.

Sitten tuli tiistai-ilta 21.3.2023. Nenna juoksi rinkiä Elsan kanssa, pysähtyi jo mutta lähti vielä uudelle kierrokselle. Halusi palata minua kohti mutta kaatui yllättäen, ja Elsa syöksyi sen päälle jatkaen leikkiä. Niille tuli kova rähinä, mikä oli uutta myös. Otin Elsan äkkiä pois, Nenna nousi ylös ja tarkistin molemmat tytöt, ettei ollut tullut puremia. Tällaista tilannetta niille ei koskaan ennen ollut tullut.

Kotona Nenna söi normaalisti päivän pääaterian ja Denstastixin, eikä käyttäytynyt mitenkään poikkeavasti. Oletin sen kaatumisen johtuneen liukastumisesta tai kompastumisesta, en missään tapauksessa voimien loppumisesta! Yöllä Nenna pyysi päästä pihalle neljä kertaa, ja minusta näytti että se vain kävi siellä tekemättä mitään. Se meni takaisin nukkumaan. Seuraavana päivänä, keskiviikkona soitin Tammistoon, koska Nenna oli apean oloinen ja vaisu. Aamiaisen se oli vielä syönyt normaalisti. Sovimme, että menemme iltapäivällä päivystysajalle, koska samalle päivälle ei enää voinut varata aikoja. Lounastuntini aikaan Nenna ei huolinut porkkananpalaa, vaikka se oli suurta herkkua. Puolenpäivän jälkeen Nenna oksensi kaksi kertaa ja aamiaisraksuja tuli ulos. Sitten huomasin sen makaavan silmät auki patjalla raskaasti hengittäen, ja lähdimme Tammistoon.

Olin jo mitannut Nennan kuumeen kotona, 37,6 ja tarkistanut ettei se arista mistään. Suun limakalvot, hampaat, silmät, korvat ja myös varpaidenvälit olivat kunnossa. Klinikalla tehtiin myös tarkistus, limakalvot, lämpö, ortopedinen tutkimus. Meille sanottiin, että koska Nennassa ei vaikuta olevan mitään vikaa, ei syytä verikokeeseen tai ultraan ole tässä vaiheessa. Menkää kotiin ja tulkaa uudelleen jos tulee lisää oireita. Pyysin ottamaan kuitenkin verikokeen, koska jotainhan sillä on hätänä.

Nennan kanssa odotamme verikokeen tuloksia.

Verikokeen tulos oli paha. Punasoluarvot taivaissa, hematokriitti korkea. ”Tarkoittaako tuo syöpää”, kysyin eläinlääkäriltä. Ei välttämättä, vastattiin, mutta nyt se pitää ultrata ja ottaa virtsanäyte. Nenna vietiin ulos huoneesta, enkä ikinä unohda sen katsetta. Se ei halunnut mennä pois, ja sen jälkeen en koskaan enää nähnyt sitä jaloillaan.

Ihmettelin mikä kestää. Olin ottanut Elsankin autoon mukaan, koska en todellakaan epäillyt mitään äärimmäisen vakavaa. Kävelin Elsan kanssa vähän ulkona, ja tulimme sisään odottamaan. Lopulta eläinlääkäri tuli sanomaan, että Nenna on romahtanut siellä ultrassa. ”Mitä! Eihän se ole mahdollista!” huusin, ja kuulin että Nenna oli alkanut oksentaa rajusti ja saanut vakavia rytmihäiriöitä. Sitä stabiloitiin parhaillaan. Lopulta pääsin katsomaan, Elsa seurasi hiljaa jaloissani. Nenna makasi pöydällä happimaski kasvoilla ja ekg-nipistin huulessa, ja yritti nousta kun tulin. Purskahdin itkuun kun näin sen. Saimme sen rauhoitettua pysymään pöydällä, koska rytmihäiriöt lisääntyivät heti sen yrittäessä liikkua. Paikalla oli kolme eläinlääkäriä ja pari hoitajaa, jos järkytykseltäni muistan oikein. Mm. onkologi. Yksi eläinlääkäreistä kertoi, että lisämunuaisen kuorikerros ja sisus eivät erotu ultrassa kuten yleensä, ja Nenna viedään tomografiaan seuraavana päivänä, kun se on saatu stabiloitua. Allekirjoitin tarvittavat lupapaperit, ja he lupasivat soittaa ja pitää minua ajan tasalla illan aikana, ja yöllä jos tilanne muuttuu.

Tammistosta soitettiin illalla vielä kaksi kertaa. Nenna oli teholla mutta tila oli vakaa. Rytmihäiriöitä oli edelleen jonkin verran.

Torstaiaamuna ell Jenni Ranki soitti Tammistosta, ja kuulin Nennan menevän tomografiaan, johon olin antanut luvan. Muuten tilanne oli sama edelleen. Puhuimme hinnoistakin. Totesin että talous paukkui jo kauan sitten, mutta Nenna on tärkein ja mikä sille on parasta, se tehdään. Puhuttiin mahdollisesta lisämunuaisen leikkauksesta, jos massa rajoittuu sen sisälle niin että lisämunuaisen voi poistaa, eikä kasvain ole tehnyt etäpesäkkeitä. Kasvaimen laadusta ei ollut tietoa.

Iltapäivällä Jenni soitti uudelleen. Lisämunuaisessa oli iso massa, joka painoi takaonttolaskimoa pahasti. Feokromosytooma. Leikkaus olisikin paljon luultua isompi, se ei kestäisi paria tuntia vaan 3-4 tuntia. Nennalla oli edelleen rytmihäiriöitä koko ajan, ja sen sydän oli ollut niin kovilla mm. sen saaman shokkihoidon takia, että se ei todennäköisesti olisi kestänyt noin pitkää anestesiaa. Ell kertoi myös, että heidän lukemiensa uusimpien tutkimusten mukaan, vaikka leikkaus olisi onnistunut, potilaalla olisi ollut leikkauksen jälkeen vain n. 500 päivää elinaikaa. Kysyin mikä Nennalle on nyt parasta, ja Jenni Ranki totesi, että jos koira olisi hänen, hän päätyisi eutanasiaan. Sanoin että näin sitten tehdään, ja kysyin saanko vielä nähdä sen.

Ajoin Tammistoon. Nenna oli teho-osastolla häkissä letkuissa. Kun hoitaja puhui sille, se kääntyi katsomaan ja otin vielä viimeisen kuvan. Nennan vatsa oli turvonnut valtavan suureksi. Pyysin sen syliini, letkut irrotettiin ja sain Nennan viimeisen kerran syliini. Se ei ollut ihan tässä maailmassa enää, tomografiaa varten annettu rauhoite vaikutti vielä. Nenna kuoli syliini kasvot kasvojani vasten, ja pidin sitä itseani vasten niin kauan että sen ruumis alkoi viiletä.

Nenna oli luonteeltaan mustavalkoinen, sillä ei ollut harmaan sävyjä. Nenna oli nolla tai sata, ei mitään siltä väliltä. Se oli täysin rauhallinen viilipytty, hellä ja huolehtiva, mutta kiihtyi nollasta sataan sekunnissa, kun viehe lähti, tai jänis tai peura tuli eteen, tai vastaantuleva koira haastoi katseellaan. Nenna oli elävä ja sitten kuollut. Se ei jäänyt sairastamaan.

Nenna opetti minulle paljon, ja sai myös muut ihmiset reagoimaan pelkällä katseellaan, nekin jotka eivät olleet koiraihmisiä. Nenna sai ensimmäisen CACIBinsa Liettuassa samana päivänä kuin täytti vaadittavan 15 kk, Nenna sai maastosertin ensimmäisestä maastokisastaan, Nenna läpäisi ratapuolella koejuoksut kerralla ja sai kolmesta ratakisastaan kolme hyväksyttyä tulosta. Suomen näyttelyistä tuli kuusi varaserttiä, Viroon Nenna valioitui ja sai myöhemmin vielä Tallinnan Voittaja 2021 -arvon. Suomen näyttelysertti jäi puuttumaan, se yksi ainoa olisi tuonut Nennalle Kauniin juoksijan, Suomen muotovalion sekä Liettuan muotovalion tittelit. Yksi CACIB puuttui vielä CIB-arvosta, koska emme koskaan päässeet Latviaan sitä yrittämään. Minulla oli siis paljon suunnitelmia Nennan osalta, kuten ihmisillä yleensä on. Me laadimme suunnitelmia mutta suurempi voima päättää. Nenna kulki tiensä loppuun, meille jäi suru sekä ikävä. Lauma on muuttunut.

Nenna kotona 27.10.2022

Nenna kotona 9.2.2023