Linda hierojalla

Aiemmin syksyllä kerroin että sekä Sara että Linda kävivät fysioterapiassa. Uusia aikoja ei saa millään ilveellä, nytkin odottelen peruutusaikaa, joten vein Lindan tänään hierojalle Onnenkoiraan. Lindahan luuli taas joutuvansa lääkäriin ja pelkäsi, että kohta tulee piikki ja sitten alkaa nukuttaa. Tällainen stressaaminen toki vaikeuttaa hierojan työtä, mutta onneksi Linda rentoutui vähitellen käsittelyssä ja alkoi katsella hierojaa kuin ihmetellen, etkö teekään pahaa!

Kipeitä kohtia löytyi kyljistä, ja takareidet ovat ihan kireät. Ilmankos näkyy liikkeissä... Nyt ostan kauratyynyn ja laitan sen välillä lämmittämään Lindan reisien taakse kun se lepää. Sain myös kehotuksen käydä Lindan kanssa osteopaatilla mikäli fysioterapiaan ei pääse. Nyt pitää olla pari päivää rauhassa, ei riehumista eikä pitkiä lenkkejä. Täytyypä siis viedä Bondi huomenna autolla koirapuistoon...

Ensi lauantaina mennään kuitenkin uimaan koko jengillä!

Marco toi uudet villapaidat!

Tänään meillä kävi kylässä Marco! Oi onnea, Sara tapasi rakkaan veljensä monen vuoden jälkeen...
 Sara kiipesi auton ovesta vastaan Marcoa, niin kovasti oli odotettu tämä vieras! Kuten kuvista näkee, sisarusten yhdessäolo on edelleen hyvin rauhallista ja auvoisaa. Iris Viskari toi tullessaan monta kassillista villapaitoja, joista sitten valitsin koko jengille uudet, sekä myös yhden Sulolle lähetettäväksi Poriin.

Iris tekee mielellään villapaitoja kaikille haluaville!!

Veli Marco ja sisko Sara pihalla.

Marco tutkii ympäristöä, Sara omia hajuja.

Bondin uusi villapaita

Tamä villapaita lähtee Sulolle Poriin!

Sara, Bondi ja Linda uusissa nutuissa!

Belltown Bamargera "Marco"

Turku kv.

Turun kansainvälisessä näyttelyssä oli tuomarina Barbara Ruth Smith Ruotsista. Tänään ei valitettavasti ollut Bondin eikä Lindankaan päivä.

Edellisestä hallinäyttelystä on monta kuukautta aikaa, Lahti taisi olla huhtikuussa. Ja se näkyi junnun kohdalla. Bondi meni ylikierroksille heti, kun päästiin sisään, ja siellä ei sitten ollut paljon tehtävissä. Eli esiintyminen meni ryysimiseksi kuten kesällä Kartanollakin. Bondi kyllä seisoi hienosti, mutta liikkeissä se pani turbovaihteen päälle ja tuloksena oli ERI3 (kolmesta) ilman SA:ta. Tuomari totesi, että kyllä hän pitäisi siitä, mutta se tarvitsee treeniä. Näin sitä mennään hyväkäytöksisestä serttivoittajasta treeniä tarvitsevaan junnuharjoittelijaan ;)

Lindan jumittunut lantio ilmeisesti tänään näkyi. Muuten hyvä arvostelu, mutta sivuaskel liian voimaton kuulemma. Tulos EH. Täytyy varata sille uusi fysioterapia...

Tarinaa varpaan ympärillä

Muutama viikko sitten kaivelin Saran vasemman etujalan varpaasta kolme pientä kiveä ulos, silloin siinä oli näkyvillä selvä sisäänmenoreikä. Vaikutti siltä, että sinne ei jäänyt mitään, ja Sara lakkasikin ontumasta. Toista viikkoa käytin sillä tossua. Sitten ontuminen alkoi uudelleen ja paheni nopeasti. Tossu jalkaan uudelleen (toissaviikonloppuna) ja varaamaan aikaa Taikatassuun. Keskiviikkona 3.11. se sitten kuvattiin, ja joku tiivistymä varpaassa erottui. Heillä kuitenkin loppui aika kesken (outoa, koska aikaa varatessa minulle sanottiin, että kuvataan ja rauhoitetaan kiven poistoa varten, joten pidin Saran paastolla) ja uusi aika varattiin sitten lauantaille.

Lauantaina 6.10. tassu sitten kaiveltiin auki rauhoituksessa. Se huuhdeltiin kunnolla ja kuvattiin uudelleen. Mitään selvää sieltä ei ollut tullut ulos, mutta uudessa kuvassa tiivistymä oli hävinnyt. Haavaan laitettiin kaksi tikkiä. Ison tassupaketin kanssa tultiin taas kotiin, antibioottia ei määrätty mutta kipulääkettä kyllä 3-5 päiväksi.

Suihkuttelin tassua joka päivä, ja vaihtelin sidettä kun Sara-murmeli veti entiset irti ;) Tikkejä se ei yrittänyt tuhota, oli varmaan niin kipeä. Hauska episodi sattui, kun eräänä päivänä vein ulkoilun jälkeen Lindan ja Bondin tassupesulle, mutta totesin Saran siteen olevan hyvin kiinni ja ajattelin siirtää suihkutuksen seuraavan eli viimeisen iltaulkoilun yhteyteen. Sara oli menossa itse suihkuun, mutta toiin sen pois ja sanoin, ettei sen tarvitse mennä. Se meni uudelleen, sitkeästi. Käänsin sen ympäri eteiseen päin ja sanoin, että ei nyt vielä tarvitse pestä, kun side on hyvin kiinni. Sara hävisi vähäksi aikaa näkyvistä ja tuli kohta takaisin suunnaten - jälleen kerran - suihkuun. Tällä kertaa side ei ollut enää hyvin, vaan varpaista roikkui pitkä vanulepare :D
"Ei ole side hyvin, minä menen nyt suihkuun!"

Haava parani loistavasti, kotona ei pidetty sidettä mutta ulos pantiin tossu. Täällä Klaukkalassa on helppo hoitaa pienet pissatukset, kun ulos on lyhyt matka. Vasta viime perjantaina Sara lähti meidän muiden kanssa lenkille ja määräsi itse myös, mitä reittiä mentiin. Sen jälkeen paraneminen oli vauhdikasta, ja tänään, 10 päivää tikkauksen jälkeen, otettiin tikit pois. Hoitajakin ihmetteli, että tämähän on parantunut ihan täysin, ja on kokonaan ummessa. Hän kummasteli, että yleensä tassuhaavat paranevat todella hitaasti ja ovat hankalia.

Hyvä näin, nyt käytetään tossua vielä jonkin aikaa ulkoillessa ja toivotaan, ettei saman vaivan vuoksi tarvitse ainakaan ihan heti mennä uudelleen!