Hauskaa Vappua kaikille!

Tiine on!

Tänään kävimme Lindan kanssa Herttoniemen eläinlääkäriasemalla tiineysultrassa. Täytyy sanoa, että kyllä tuli Bondestamia ikävä...

Tiineys todettiin, mutta sehän näkyy jo päällekin päin, kuten eläinlääkärikin totesi. Tuon muutaman sentin mahan ultraamiseen meni vartti, eikä siltikään saatu kunnolla selvää. Ainakin 3 pentua on, kaksi oikealla ja yksi vasemmalla puolella. Lisäksi vasemmalla on tumma möykky, joka kuulemma voi olla tyhjä rakkula tai pentu. Geeliä laitettiin moneen kertaan lisää ja Lindan jalka kuulemma oli edessä ja kuva varsin suhruinen. Linda oli aivan kauhuissaan siinä selällään, kun raajoista pideltiin kiinni.

Katsotaan montako sieltä tulee! Luulen kyllä, että tämän jälkeen en käytä enää tiineysultraa... ;) Hintakin lähes kaksinkertainen Tiineysoraakkeliin nähden.

Jamesia tapaamassa

Salukit Isor ja Liam ovat saaneet uuden kaverin! Greyhoundpoika James on nyt 4 kk ikäinen, ja me kävimme tänään sitä tervehtimässä. Sara ja Linda vähän ihmettelivät, kun vauva oli heitä isompi... Tutustuminen meni hienosti, mutta kun kaverit innostuivat juoksemaan, Linda pelästyi, että hänen kallisarvoinen lastinsa vahingoittuu. Sitten mentiin kiireesti autoon istumaan. Sara sen sijaan juoksi itsensä läkähdyksiin ja tärväsi samalla takajalkansa verille...

Lapsi haastaa isoäitiä leikkiin ;)

Linda ja poikaystävä Liam

Sara miesten piirittämänä :)

Neljä viikkoa astutuksesta!

Tässä pari kuvaa Lindasta 27 vrk kuluttua astutuksesta. Nisät ovat alkaneet kasvaa ja muoto vähän muuttua.

Tiistai-iltana mennään ultraan.

Odottavan äidin edesottamuksia

Eilen Lindan massu ei toiminut kuin aamulla ja ajattelin, että se herättää varmaan yöllä ulos. No ei herättänyt, vaan aamulla oli jättikasa eteisen matolla. Aamu-ulkoilulla se olikin sitten jo löysällä, ja aamiainen ei maistunut. Koska pissikään siltä ei tullut keskiyön jälkeen, hälytin äitini apuun :) Ei sitten ollut paha olo koko päivän toisella.

No, palatessani työstä oli eteisen matolla jälleen haiseva yllätys. Joten eteisen matto on pestynä kuivumassa...
Teimme lähes puolentoista tunnin lenkin, jonka aikana Linda ei toimittanut "asioitaan" ollenkaan. Kotikulmilla tuli sitten tuttu papillon-poika Mister vastaan ja Linda säntäsi sitä tervehtimään - ja pissasi alleen!

Linda tuntuu kasvavan nyt päivittäin silmissä, meille taitaa tulla iso pentue! Ruokakaan ei ole pariin päivään maistunut kunnolla. Me ei siis todellakaan olla menossa Lahden kansainväliseen huomenna!

Linda 24 vrk astutuksesta

Linda vaikuttaa tiineeltä, mutta ensi tiistaina saadaan sitten varmuus. Käytös sekä ulkomuoto ovat molemmat kyllä muuttuneet... Kuva ei vielä paljon kerro, mutta ei toki tässä vaiheessa pidäkään :)

Myös Sara halusi kuvaan, tottakai!

Sara toi myös kilpparin, että mammakin saa leikkiä!

Palmusunnuntaina kylpylässä

Koirakylpylästä soitettiin eilen, että saimme peruutusajan tälle päivälle. Onneksi Outi pääsi Riinan ja Evian kanssa äkkilähdössä mukaan! Linda kävi vain muutaman kerrran altaassa, se ei halunnut uida kuten yleensä - eli toiveeni sen tiineydestä kasvaa :) Linda käveli siis enimmäkseen minun kanssani altaan reunaa edestakaisin ja muut uivat. Tässä muutama kuva:

Linda

Tänä iltana Linda ei suostunutkaan menemään rullalle sohvannurkkaan kuten yleensä, vaan raivasi itselleen isomman tilan mahtuakseen suoraksi. Sara teki samaa jo 2 viikkoa astutuksesta, Lindalla on huomenna 3 viikkoa täynnä. Eli mahtaisiko tarkoittaa, että... :)

Tässä Linda yhden lempilelunsa, tyhjän vessarullan, kanssa :)

Saran uusi haalari

Saran vanha Janutex-haalari on käynyt vähän ahtaaksi mm. niskan kohdalta vuosien mittaan, joten ostin sille uuden. Päädyin tällä kertaa Hurtta-merkkiin, mutta koska tulipunainen oli loppu joka paikasta, tilasin sen Forumin Mustiin & Mirriin. Tänään sitten sain sen hakea ja tietysti me otettiin heti uudet muotikuvat!

Peppi menehtyi

Eilen karkureissulle lähtenyt Peppi-tyttönen 2,5v. on löytynyt menehtyneenä. En sitten lähdekään tänään töiden jälkeen sitä etsimään...

Lämmin osanottoni Pepin omistajille sekä koirakavereille Namille ja Riemulle, voimia! Tapasin Peppiä vain lyhyen aikaa, mutta se muistutti kovin paljon Saraa ja teki minuun heti suuren vaikutuksen <3

Kasvattieni omistajille haluan sanoa: muistakaa, että elävä eläin ei ole koskaan varma! Vain kone voi sitä olla. Vaikka se oma rakas kullannuppu ei olisi koskaan lähtenyt, tai olisi aina palannut, voi tulla se viimeinen kerta silloin kun vähiten odottaa. Koulutyttönä jouduin liian usein etsimään hoitokoiraani, yläkerran Rea-dreeveriä, joka lähti joka hajun perään ja veti usein päänsä läpi huonosta pannasta. 70-luvulla oli vielä paljon paljon hiljaisempi liikenne meidän suunnilla...

Peppi karkuteillä!

Maaliskuussa tapasimme Luukissa whippetit Pepin, Namin ja Riemun. Juttu löytyy tästä blogista otsikolla Wiipotin kertaa seitsemän. Tänä iltana Peppi ja Nami lähtivät pupun perään Paloheinän ulkoilualueella mutta Nami palasi yksin takaisin. Whippetin näköinen koira nähtiin Kehä I lähellä varttia vaille kahdeksan. Ajoin itse kahdeksan jälkeen Kehää itäänpäin mutta en nähnyt sitä - tuolloin en vielä tiennyt asiasta. Toivottavasti Peppi-tyttönen löytyy pian ehjänä!

Saran Asta-emo on poissa :(

Itku pääsi, kun luin Ninan suru-uutisen tänä iltana. Nina joutui tekemään raskaan päätöksen ja päästämään Astan lepoon vain 9 vuoden iässä. Linda ei tavannut mummia koskaan :(
Sara lähettää lämpimän ajatuksen äidin mukaan, RIP rakas Asta.

Auringonpalvontaa :)

Sara huomasi, että pesuun menevä koiranpeti oli parvekkeella tuulettumassa ja käytti tilaisuuden hyväkseen! Aurinko paistoi ja peti oli pehmeä, tyttö nukkui pitkään itsekseen parvekkeella :)

Linda sen sijaan pysytteli sisällä - ja pitää salaisuutensa...

Kevättä katsomassa

Upea auringonpaiste ulkona ja lumi sulaa silmissä. Päivällä kävimme puolen tunnin lenkillä metsässä kahlaamassa sohjossa, ja iltapäivällä kiertelimme puolitoista tuntia vaihtelevilla alustoilla: kuivaa asfalttia, hiekkaista asfalttia, kuivaa hiekkatietä sekä kuraista sellaista. Lisämausteena sohjoista pellonpieltä.

Kun pääsimme kotiin, pesin molemmat koirat. Lindakin kun kävi mahaansa myöten lätäkössä... Tarvittaessa pestään vaikka huomenna uudelleen... :)

Vappuviikolla ultraan

Varasin tänään Lindalle ajan tiineysultraan. Sinne mennään 26.4. illalla :)

Aslanin ja Kiran pentuja katsomassa

Eilen lauantaina lähdin aamukymmenen jälkeen ajelemaan tyttöjen kanssa kohti Poria, suuntana Marikan vanhempien koti, jossa Aslanin ja Kiran pennut ovat varttuneet jo 5,5-viikkoisiksi. Alkumatkasta vallitsi hernerokkasumu mutta sää kirkastui Karkkilan kohdalla. Tiina soitteli jossain vaiheessa tulleensa juuri Forssan ABC:lle ja tapasimme sitten siellä. Aslan kurkki pienestä ABC:n koira-aitauksesta meitä ja Sara ja Linda kävivät haistamassa ristikon läpi poikaa. Lindan juoksu ei ole vielä loppunut, joten meillä ei ollut asiaa aidan sisäpuolelle.

Haukattuamme pikkusuolaista jatkoimme Tiinan kanssa matkaa. Minä olin oikein printannut kirjalliset ajo-ohjeet, jotka olivatkin sitten ristiriidassa kännykkänavigaattorin kanssa. Näinpä sitten fiksuna käännyin väärästä risteyksestä ja tein ylimääräisen lenkin, joskin navigaattori ohjasi minut sieltä oikealle tielle. Tulipahan nähtyä monta hevostallia, joita ei pitänyt lähistöllä ollakaan... :-D

Vielä oikealla tiellä ajoin talon ohi ja kävin kääntymässä tien päässä. Siinä vaiheessa Tiina jo tuli vastaan, ohiajaneena hänkin. Jälkeenpäin Tiina naureskeli, että odotin häntä tienristeyksessä kuin Ritari Ässä :-D Palattuamme samaa tietä Marika oli jo tullut vastaan tielle, ja niinpä whippet maamerkkinä näkyi jo kauas!

Sara ja Linda tutustuivat vähän pihaan ja koiriin ja joutuivat sitten takaisin autoon. Sisällä meitä oli vastassa Lara-borzoi sekä whippetit Koukku ja Ronja - ja Kira tietenkin. Eteisessä ihastelimme ensin marsuja ja kania, ja sitten oli pentujen vuoro: 10 ihanuutta, 5 poikaa ja 5 tyttöä! Paikalla oli myös muita vieraita sekä Marikan äiti. Kamera kävi, en käyttänyt salamaa, joten sain aika kivoja lähikuvia. Pöytä oli laitettu koreaksi, ja saimme kahvitellakin pentujen sylittämisen lomassa.

Tässä kuvassa Aslan-isin tuliainen. Kaikki pennut saivat oman krokotiilin.

Vaikka pennuista oli todella haikea erota, on kiva tietää, että melkein kaikki on jo varattu hyviin koteihin. Unna-tyttönen (Rokinet's Blueberry, ylimmässä kuvassa) jää kotiin ja eilisen tiedon perusteella enää yksi urospentu on vapaana.

Tässä Saran ja Lindan tuliainen, vaaleansininen pehmolammas, vaaleanpunainen taaempana. Yhtä isoja kuin pennut...

Ulkona kävelytin vielä Saraa ja Lindaa, sitten otimme yhteiskuvat Aslanista ja Kirasta. Aslan ihastui kerta kaikkiaan nähdessään tyttöystävänsä, mutta Kira ei ollut ollenkaan yhtä ihastunut... sitä palelsi ja nisät painoivat :(

Lähdin paluumatkalle ennen Tiinaa, joka jäi vielä hetkeksi. Tapasimme kuitenkin Huittisten ABC:llä, kun pysähdyimme syömään. Siellä vielä huokailimme pentujen ihanuutta ja mietimme, mahtaakohan Linda nyt olla pieniin päin... Kotona olimme puoli yhdeksän aikaan illalla. Kiitos Marikalle ja koko perheelle vieraanvaraisuudesta, sekä Tiinalle ja Aslanille matkaseurasta!