Eilen karkureissulle lähtenyt Peppi-tyttönen 2,5v. on löytynyt menehtyneenä. En sitten lähdekään tänään töiden jälkeen sitä etsimään...
Lämmin osanottoni Pepin omistajille sekä koirakavereille Namille ja Riemulle, voimia! Tapasin Peppiä vain lyhyen aikaa, mutta se muistutti kovin paljon Saraa ja teki minuun heti suuren vaikutuksen <3
Kasvattieni omistajille haluan sanoa: muistakaa, että elävä eläin ei ole koskaan varma! Vain kone voi sitä olla. Vaikka se oma rakas kullannuppu ei olisi koskaan lähtenyt, tai olisi aina palannut, voi tulla se viimeinen kerta silloin kun vähiten odottaa. Koulutyttönä jouduin liian usein etsimään hoitokoiraani, yläkerran Rea-dreeveriä, joka lähti joka hajun perään ja veti usein päänsä läpi huonosta pannasta. 70-luvulla oli vielä paljon paljon hiljaisempi liikenne meidän suunnilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti