Otin Bondille vuoronumeron Kartanon maanantaitreeneissä. Toinen treeniviikko, ja poika lähti kuin ammus vieheen perään, ja ravistikin sitä vielä niin että pöllysi! Ihan tulee äitiinsä ja mummuunsa: ensin ei mitään havaintoa koko viehetouhusta ja sitten yhtäkkiä päässä syttyy lamppu. Ja sitten mennään ihan täysillä ja ulvotaan radan laidalla, jos joku muu pääsee juoksemaan. Kyllä me mennään vielä maastokisaan tällä kaudella!
Uusi kuonokoppa on, ja se pitää saada fiksatuksi sopivaksi. Mantteli puuttuu vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti