Vuodenvaihde vietettiin tiiviisti kotona räjähteiltä suojassa. Lindan lääkityksen osalta omalääkäri Emmi Syrjänen konsultoi kardiologi Seppo Lambergia. Lindan sydänlääkitys ja rauhoittava lääke ei ole hyvä yhdistelmä, mutta selvittiin pienellä annostuksella. Lindan kuulo lienee jo heikentynyt, kun se ei enää reagoi pienimpiin paukkuihin - onneksi.
Pari päivää myöhemmin Linda kävi fyssarilla eli Maria Sukasen vastaanotolla Sipoossa. Hyvä tilanne, uskomaton asia: Linda on tasapainossa ja kipupisteitä ei enää ole!
Näyttelyvuosi korkattiin Turun kv:ssä 20.1. Nenna avo ERI/-, tuomarina Robert Kotlar Unkarista ja whippetejä paikalla yli 90. Myös kummityttöni Emma oli siellä ja sai saman tuloksen.
 |
| Nenna Turussa, kuva Kai Heinonen |
Ekinokokkoosileima haettiin Nennan passiin kaksi kertaa Taikatassusta ja perjantaina 8.2. lähdimme ystäväni Pallen ja hänen whippetinsä Lolan (Besties Xenia Onatopp) kanssa Viking XPRS:llä Tallinnaan. Yövyimme laivassa ja vähän vähän tuli nukuttua... omaa untani hieman häiritsi osan yöstä naamallani seisova koira. Nennaa hämmensi keinuva laiva sekä se, että pissillä olisi pitänyt käydä kannella. Joskus ennen yhtä se nousi ylös ja kävin vielä kokeilemassa josko onnistuisi, mutta tulimme raikkaasta meri-ilmasta takaisin hyttiin ilman neidin helpotusta.
Saapumisaika Tallinnaan oli 6.00, joten herätys oli klo 5. Ajoimme ulos laivasta jo 5.45 ja ulkoilutettuamme koirat jäisellä puistokadulla suuntasimme hiljaisilla teillä kohti Saku Suurhallia. Hallin vieressä oli yksi huoltis auki, ja sinne leiriydyimme aamiaiselle Jenna-Maria Kaiposen ja Satu Erosen seurassa, he saapuivat perille yhtaikaa.
Whippetejä oli ilmoitettu 10 kpl, ja tuomarina oli Siret Lepasaar Virosta. Avoimessa luokassa oli kolme narttua, Lola (Besties Xenia Onatopp) EH, Haiku (Softouch Island Lake) ERI 1 SA PN1 SERT CACIB ROP RYP4 sekä Nenna (Zaraque's Kismet Sensation At Miyessa) ERI 2.
Jossain vaiheessa totesin, että unohdin Nennan vesikupin ja vesipullon autoon (joka seisoi aivan hallin ovella) ja lähdin sitä hakemaan - en kuitenkaan heti. Vähän myöhemmin menin siis ulos ilman Nennaa ja käännyin jäisellä alustalla autoani kohti. Samalla näin, että autojen välistä rynnisti irlanninsetteri. Pari sekuntia minulta meni sen älyämiseen, ettei kukaan tule koiran perässä, ja kumarruin kutsumaan sitä. Se oli omaksi onnekseen niin pentu, että tuli uteliaana luokseni ja sain hihnasta kiinni - onneksi sillä oli lyhyt hihna perässä. Siinä sitten vähän aikaa katselin ympärilleni odottaen jostain ilmestyväksi koiraa etsivää ihmistä, mutta ketään ei tullut. Kysyin yhdeltä mieheltä, joka tuli samasta suunnasta kuin koira, että näkikö hän ketään. Hän sanoi että ei nähnyt, vie se halliin. Ovimies sitten otti koiran, kun kerroin tilanteen. Myöhemmin kuulin, että omistaja oli löytynyt, koira oli päässyt karkaamaan autosta. Minulle tuli järkytys jälkeenpäin, siinä on Paldiski maantee ihan lähellä ja tuollainen pentu ei vielä osaa varoa yhtään mitään senkään vertaa kuin aikuinen. Huhhuh.
Näyttelyn jälkeen palasimme satamaan, ja vähän aikaa ihmeteltyämme löysimme reitin autojen check-in:iin. Viking XPRS lähti klo 17.00 ja oli Helsingissä 19.30. Satamassa oli poliisi puhalluttamassa kuskit ja lopulta, kun pääsin kotiin asti, auto jäi loskaan kiinni pihatielle. Jonkin aikaa siinä junnasin, että sain sen jotenkin pihan kulmalle ja pääsin sitten lumitöihin, kun olin ensin käyttänyt kotijoukot lenkillä ja päästänyt talonvahtina olleen äitini lähtemään kotiinsa.
 |
| Lola ja Nenna satamassa lähdössä kotiin. |
 |
| Paalupaikalla menossa laivaan. |
 |
| Nennuska |
 |
| Lola |
 |
| Nenna tutkii hyttiä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti